Keskustelu ihmisen laadusta, kristillisestä opista ja vapaudesta

Vesa-Ilkka Laurio: Sanavapautta ei tule ainoastaan kaventaa vaan se täytyy myös poistaa kokonaan. Juuri sananvapaus on tuhonnut Suomen (ja maailman). Ihminen on syntiinlankeemuksen (1. Moos. 3. luku Raamatussa) seurauksena luonnostaan sydämessään perkeleen ja synnin orja, ja siksi suomalaisten sananvapaus on perkeleen sananvapautta. Samoin suomalaisten muutkin oikeudet, ihmisoikeudet ja vapaudet ovat perkeleen oikeuksia ja vapauksia.

”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room. 14:23; ks. myös Room. 3:9-18). Suomalaisten kaikki ajatukset, sanat ja teot ovat siis syntiä Jumalan edessä, kiilsivät ne ihmisten edessä vaikka kuinka.

Se, mitä Suomessa tarvitaan, on Jumalan sananvapaus. Tämä tapahtuu vain kun perkele kaikkoaa sydämistä ja Jumala (Pyhä Henki) astuu tilalle. On siis tehtävä sydämen parannus (= katumus + usko Jeesuksen Kristuksen sijaissovitukseen ristillä ja ylösnousemuksessa) Jumalan edessä, ja sen parannuksen vaikuttaa Jumalan elävä sana, siinä vaikuttava Pyhä Henki (Raamattu on Pyhän Hengen kirjoittama profeettojen ja apostolien välityksellä). Ihminen itse ei omin voimin kykene parantamaan ja lunastamaan sydäntään Jumalan edessä. Jumalan laki (käskyt) vaikuttaa sydämen katumuksen eli sydämen kauhistumisen ja hädän syntien ja ikuiseen helvettiin hukkumisen uhan vuoksi. Jumalan evankeliumi tuo syntien anteeksiantamuksen ja uskon sydämeen (ihminen ei itse kykene synnyttämään uskoa sydämessään), ja silloin, sanan ja uskon myötä, Jumala itse asettuu sydämeen. Ilman Jumalaa sydämissä tämä on kirottu perkeleen orjien kansa. Silloin edessä voi olla vain yhä suureneva Jumalan viha, onnettomuus, varjeluksen puute ja lopulta tuhoutuminen. Ikuisuuden tällainen kansa joutuu viettämään helvetissä, omasta syystään (kun siis pelastuminen Kristuksessa on sydämissä torjuttu).

Ehkä tämä auttaa avaamaan sydämen silmät: Kaikki huuto sananvapauden puolesta tässä jumalattomassa ja julkisyntisessä kansassa on huutoa perkeleen ja hänen vapauksiensa puolesta. Se on huutoa tuhoutumisen, hirvittävän kohtalon, puolesta.

Nimimerkki: Teokratiaako rakentelet? Entäpä jos ei olisi sananvapautta niin saisitko tuon sanoa? – – Jumala on rakkaus, totuus, hyvyys ja oikeudenmukaisuus. Ei siinä ole dogmaattisuudelle tilaa. Pahuutta ja valhetta pitää kaikin keinoin vastustaa ja siinä sananvapaus on hyvin keskeinen asia. Ilman sitä paha voittaisi. Nyt kun sananvapaus on uhattuna voit nähdä kuinka pahuuden voimat ottavat kaiken hallintaansa.

Jeesus jos kuka asettui pahuutta ja fariseusten dogmeja vastaan ja julisti vapauden ilosanomaa. Paavali valitsi saman tien ja alkoi perustaa seurakuntia Kreikkaan ja Syyriaan ja hylkäsi farisealaiset talmudistit. Tuskin kristinusko olisi koskaan muulla tavalla voinut levitä maailmaan. – – Kristukseen uskova ei palvele Jumalaa orjan tavoin pelossa, ei palkollisen tavoin palkan toivossa vaan lapsen tavoin iloisin ja vapain sydämin (Gal. 4:3-7, 5:1-4). Uskon yhteys Kristukseen synnyttää Hengen hedelmiä, kun taas erossa hänestä ilmenevät lihan teot (Gal. 5:16-23).

Vesa-Ilkka Laurio: Sydämesi ei ole vapaa. Kiellät Jumalan vihan ja Jumalan opin (”dogmit”). Luotat luonnollisen ihmisen sananvapauteen pahan voittamiseksi, ja olet tietämätön siitä, että ihminen on syntiinlankeemuksen seurauksena luonnostaan perkeleen ja synnin orja. Ihmisen sananvapaus on siis perkeleen sananvapautta, ja jokainen tietää, mitä seuraa, kun perkele vastustaa pahaa – Suomessa esimerkiksi murhataan lapsia aborteissa liukuhihnalta, ja perkele pahaa vastustaessaan vastustaa ja tuomitsee pahana ne, jotka vastustavat abortteja. Eikä Jeesus julistanut vapautta opista (dogmeista, dogmaattisuudesta) vaan vapautta perkeleestä, synnistä, helvetistä ja maailmasta. Päättelen, ettet ole kristitty vaan edelleen – kuten kaikki Kristuksessa pelastumattomat ihmiset eli luonnolliset ihmiset – perkeleen orja. Syntiinlankeemuksessa ihmiskunta joutui perkeleen orjuuteen, eikä kukaan kykene omin voimin vapauttamaan ja lunastamaan sydäntään sitä hallitsevasta perkeleestä (= ”minä itse”, ”minuus”) ja synnistä – siksi Pojan täytyi tulla ja kuolla meidät pelastaakseen. Mielestäsi ihminen (mm. sananvapaudellaan ja omavoimaisella pahan vastustamisellaan) voittaa pahuuden, vaikka pahuuden voittaja on Jeesus Kristus, perkeleen ja synnin kukistaja, 1. Joh. 3:8. Kumoat kristinuskon ja nostat tilalle ihmisen, perkeleen orjan, ja niin tehdessäsi nostat tilalle perkeleen.

”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet (Room. 3:23; 5:12) – – ”jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja” (Joh. 8:34) – – ”kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room. 14:23).

Ihminen on siis luonnostaan läpeensä paha sydämessään (perkele ja synti asuvat sydämessä, Matt. 15:19). Ulkonaisesti ihminen kyllä pystyy ”tekemään hyviä tekoja”, ”rakastamaan” ja ”vastustamaan pahaa”, mutta nekin ovat siis syntiä Jumalan edessä, koska ne eivät kumpua Jumalasta (Pyhästä Hengestä sydämessä) vaan perkeleestä. Perkele tekeytyy hyväksi, 2. Kor. 11:14-15. Sellaiset ulkonaiset hyvät teot kumpuavat joko palkkion toivosta tai rangaistuksen pelosta, orjallisesti siis (ja valheellisesti, koska sydän jää pahaksi). Jumala katsoo sydämeen, ei ihmisten ulkokultaisuuteen ja teeskentelyyn. Yhteiskunnallinen vanhurskaus kyllä on arvokasta ihmisten kesken, mutta Jumalan edessä sillä ei ole mitään merkitystä, kuten ei millään muullakaan teeskentelyllä.

Mitä ”teokratiaa” koskevaan lauseeseesi tulee, niin etkö tiedä, että Jumala on aina hallinnut kaikkea? Perkelekin on vain Jumalan luoma enkeli, joka joutui lankeemukseen ja lankeemuksen myötä tuli pahaksi. Jumala hallitsee kaikkia luomiaan. Jumala asettaa perkeleelle rajat, ja hän käyttää perkelettä (ja siis ihmisten syntejä) pahojen rankaisemiseen (ja samalla Kristuksen luo siten ajamiseen) ja myös kristittyjen uskon koettelemiseen ja siten vahvistamiseen. Mikään ei tapahdu sattumalta.

Raamattu sanoo Jumalaa Kaikkivaltiaaksi, Ilm. 16:14; 21:22.

Mikäli tarkoitat teokratialla yhteiskunnallista johtamista, Jumala on delegoinut kaikkivaltansa toteuttamisen esivallalle:

”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä EI OLE ESIVALTAA MUUTOIN KUIN JUMALALTA; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sen tähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on JUMALAN PALVELIJA, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on JUMALAN PALVELIJA, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden” (Room. 13:1-5).

Esivalta (maan hallinto) on siis Jumalalta. Suomen kansan syvää perkeleen vallassa olemista kuvaa se, että tämä perkeleen orjien joukko on kumonnut kokonaan varsinaisen (kuria pitävän) esivallan julistautumalla itse omaksi esivallakseen. Täällä on kansanvalta (demokratia): ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle” (perustuslaki 2§). Pahantekijät ovat julistautuneet itse omiksi kurissa pitäjikseen, ja tämä merkitsee kaiken kurin (esivallan tehtävän) lopettamista ja Jumalan pilkkaamista. Kuka nyt itseään rankaisisi? Kuitenkin tämäkin ”esivalta” (demokratia) on Jumalalta. Se on Jumalan sallimus ja etenkin Jumalan rangaistus tälle julkisyntiselle kansalle. Täällä ei ole kurinpitäjää missään, ja maa on auki kaikille vihollisille ja perkeleen joukoille. Suomi on perkeleen pesäkolo, ja sitä ”kaunistellaan” ja ylläpidetään perkeleen orjien (kansan) voimin.

Nimimerkki tiedustelee, että saisinko sanoa tuon, mitä alussa olevassa kommentissani sanon, jos ei olisi sananvapautta. Totta kai saisin! Raamattu nimenomaan sanoo: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä” (Ap. t. 5:29). Jos jossakin Jumalan sanan julistusta estetään, aina on Raamatun ohjeen mukaan mahdollisuus siirtyä toiseen paikkaan. Ja jos minut otetaan kiinni ja pannaan vankilaan tai teloitetaan, siitä ei ole mitään haittaa. Viimeisenä päivänä nousen näet joka tapauksessa ylös kuolleista, ja elän ikuisesti Jumalan autuudessa. Kuolema on vain uni, ja kuolemakin joutuu vain palvelemaan minua, kun se haudassa minut mädättäessään puhdistaa lihani lopuistakin siinä jäljellä olevista synneistä ollakseni puhtaaksi puhdistettu ylösnousemuksessa. Silloin minusta tulee tuomitsijoideni tuomari.

Valehtelet, kun sanot Jumalan olevan ”rakkaus, totuus, hyvyys ja oikeudenmukaisuus”, pelkkiä yleisiä hyveitä vain, pelkkiä moraalisia määreitä. Jumala ei kuitenkaan ole moraalinen abstraktio vaan elävä, todellinen Jumala, elävä Olemus, jossa on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on luonut kaiken ja pitää yllä kaikkea.

Jumala kyllä itsessään on rakkaus, totuus, hyvyys ja oikeudenmukaisuus, mutta ei perkelettä tai hänen orjiaan (esim. Suomen kansaa) kohtaan! Jumala ei rakasta perkelettä ja hänen joukkojaan, vaan vihaa heitä, myös Suomen kansaa. Jumala on Pyhä (Ilm. 4:8; Ps. 99:3; Hab. 1:12), ja se tarkoittaa sitä, ettei hän siedä mitään syntiä (esim. Suomen kansaa) lähellään. Hän vihaa syvästi tätä julkisyntistä kansaa.

Se, mikä on Jumalan rakkaus meitä kohtaan, on sen sijaan Jeesus Kristus, ei Jumala ilman tätä välimiestä (1. Tim. 2:5). Hän, Jeesus Kristus, on rakkaus, so. vain hänen kauttaan tulee Jumalan rakkaus näkyviin:

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen” (Joh. 3:16-18; ks. myös Room. 5:8; 1.Joh. 4:9-10).

Tästä seuraa, ettei ole mitään Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan Kristuksen ulkopuolella. Kristus on välimiehemme Jumalan edessä, ja ilman häntä hukumme helvettiin (siis myös kaikki muut uskonnot kuin kristinusko johtavat helvettiin).

Se suuri viha, jolla Jumala Suomen kansaa vihaa, on julkilausuttu monessa paikassa Raamatussa, esim. näissä:

Vanha testamentti:

”Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi. Sinä päästät vihasi valloilleen, ja se kuluttaa heidät niin kuin korret” (2. Moos. 15:7) – – ”syttyi Herran viha kansaa kohtaan, ja Herra tuotti kansalle hyvin suuren surman” (4. Moos. 11:33) – – ”Sillä suuri on Herran viha, joka on syttynyt meitä vastaan, koska meidän isämme eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja” (2. Kun. 22:13) – – ”hänen voimansa ja vihansa on kaikkia vastaan, jotka hylkäävät hänet” (Esra 8:22) – – ”hänen vihansa syttyi” (Ps. 18:8) – – ”Herra nielee heidät vihassansa, tuli kuluttaa heidät” (Ps. 21:10) – – ”Ylvästelijät eivät kestä sinun silmiesi edessä; sinä vihaat kaikkia väärintekijöitä. Sinä hukutat valheen puhujat; murhamiehet ja viekkaat ovat Herralle kauhistus” (Ps. 5:6-7) – – ”jumalattomia ja niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa” (Ps. 11:5) – – ”Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan” (Ps. 78:49-50) – – ”me hukumme sinun vihasi voimasta” (Ps. 90:7) – – ”kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla” (Ps. 90:9) – – ”Näitä kuutta Herra vihaa …” (Snl. 6:16) – – ”Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, ja kansa on kuin tulen syötävänä” (Jes. 9:18) – – ”tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset” (Jes. 13:9) – – ”minä poljin heidät vihassani, tallasin heidät kiivaudessani, ja niin pirskui heidän vertansa vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni” (Jes. 63:3) – – ”Ja minä tallasin kansat vihassani ja juovutin heidät kiivaudellani; minä vuodatin maahan heidän verensä” (Jes. 63:6) – – ”Katso, minun vihani ja kiivauteni on vuotava tämän paikan ylitse, ihmisten, eläinten, kedon puitten ja maan hedelmän ylitse” (Jer. 7:20) – – ”Hänen vihastansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa” (Jer. 10:10) – – ”Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä” (Valit. 2:21) – – ”minä panen vihani täytäntöön heissä” (Hes. 6:12) – – ”Ja minä kostan vihassa ja kiivaudessa pakanakansoille, jotka eivät olleet kuuliaisia” (Miika 5:14) – – ”Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niin kuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä” (Naahum 1:6) – – ”Kiivastuksessa sinä astut maata, puit kansoja vihassa” (Hab. 3:12).

Kun Jumala surmaa kansoja, esim. pian Suomen kansan, se on poliisitoimi. Jumala pyyhkii pois maan päältä karkeimpia pahan- ja synnintekijöitä, että maan päällä ylipäätään voisi elää (esim. Suomessa on riistetty elämisen – ja Kristuksessa pelastumisen ja ikuisen elämän – mahdollisuus jo n. 700 000 abortoidulta lapselta) ja että Jumalan sanan julistuksen myötä oikeita sydämen kristittyjä voisi vielä hänen ikuiseen valtakuntaansa syntyä. Ei Jumala hävitä ketään, sillä viimeisenä päivänä kaikki koskaan eläneet nousevat Jumalan eteen tuomiolle – sydämen kristityt (Pyhä Henki sydämissä) ikuiseen autuuteen, epäuskoiset (perkele sydämissä) ikuiseen helvettiin. Kukaan ei katoa lopullisesti, kaikki elävät katoamattomina, toiset taivaassa, toiset helvetissä, Joh. 5:28-29.

Uusi testamentti:

”Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?” (Matt. 3:7) – – ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36) – – ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa” (Room. 1:18) – – ”niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus” (Room. 2:8) – – ”Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa?” (Room. 3:5) – – ”Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ’Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra’” (Room. 12:19) – – ”Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia” (Ef. 5:6) – – ”sillä niiden tähden tulee Jumalan viha” (Kol. 3:6) – – ”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin” (Hebr. 10:31) – – ”Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti” (Ilm. 15:7) – – ”Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan” (Ilm. 19:15).

Nimimerkki myös puhuu pois oppia (dogmaattisuutta) ja perustaa kaiken nähtävästi ihmisen (eli perkeleen orjan) vapaudelle – perkeleelle.

Kuitenkin Raamattu on ilosanoma, oppi Kristuksesta:

”Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen (Jeesuksen) oppiansa” (Matt. 22:33) – – ”Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi!” (Mark. 1:27) – – ”Minun (Jeesuksen) oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt” (Joh. 7:16) – – ”Kun nyt käskynhaltija näki, mitä oli tapahtunut, niin hän uskoi, ihmetellen Herran oppia” (Ap. t. 13:12) – – ”ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan” (1. Tim. 1:10) – – ”Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut” (1. Tim. 4:6) – – ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään” (1. Tim. 6:3-4) – – ”hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet” (Tiit. 1:9) – – ”Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu” (Tiit. 2:1) – – ”että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat” (Tiit. 2:10) – – ”Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika” (2. Joh. 1:9).

Jeesus ei siis asettunut oppeja vastaan, vaan hänen opetuksensa on oppi, sanoma pelastumisesta – Raamattu. Väärää oppia vastaan hän tietenkin asettui.

Lähelle Suomen kansaa ja sen ”vapaita sydämiä” tullaan, kun Raamattu sanoo:

”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja” (1. Tim. 4:1) – – ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin” (2. Tim. 4:3-4).

Jeesus todella julisti vapauden ilosanomaa, ja vapaus tulee juuri Jeesuksen opin uskomisesta SYDÄMESSÄ:

”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32) – – ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan” (Room. 10:9-10).

Yksin Kristus tekee vapaaksi:

”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:36) – – ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” (Gal. 5:1).

Vapaus ei sulje pois lakia ja Jumalan järjestyksiä (esivalta – mies vaimon päänä – nainen ei saa puhua seurakunnassa, hänhän toi maailmaan synnin, kuoleman ja ikuisen helvetin, 1. Tim. 2:14 – isännälle (työnantajalle) oltava kuuliainen – lasten oltava kuuliaisia vanhemmille jne.). Sydän sen sijaan tulee vapaaksi, ja silloin henkilö voi riemumielin elää vaikka ulkonaisesti orjana. Hänellähän on Jumalan varjelus ja siunaus ja rauha sydämessä, ja viimeisenä päivänä hän nousee ikuiseen elämään.

Kristityksihän tullaan niin, että Jumalan evankeliumissa vaikuttava Pyhä Henki (Jumala; Pyhä Henki on kirjoittanut Raamatun apostolien ja profeettojen välityksellä) menee sanan myötä sydämeen ja vaikuttaa siellä uskon Kristuksen sijaissovitukseen, ja uskon synnyttyä Hän jää sydämeen asumaan ja perkele joutuu kaikkoamaan sieltä. Ihmisestä tulee niin Jumalan asunto, ja silloin Pyhä Henki alkaa vaikuttaa kristityn ajatukset, sanat ja teot. Silloin lakiakin ja Jumalan järjestyksiä alamaisuusvelvoitteineen kristitty alkaa noudattaa vapaasti, ilomielin, koska Jumala itse vaikuttaa sen. Kristitty on itsessään vapaa henkilö kaikissa olosuhteissa, myös lakia ja järjestyksiä noudattaessaan.

”missä Herran Henki on, siinä on vapaus” (2. Kor. 3:17).

Kristus ei siis vapauta opista vaan synnistä (Room. 6:18, 22; Matt. 1:21) ja perkeleestä (Hebr. 2:14-15; 1. Joh. 3:8).

Nimimerkki: Sanot tuossa lopuksi: ”Kristus ei siis vapauta opista vaan synnistä (Room. 6:18, 22; Matt. 1:21) ja perkeleestä.”

Jeesus loi oman oppinsa, josta Uusi Testamentti kertoo ja jota nimitämme kristinuskoksi. Kun pysytään siinä niin pysytään hyvyydessä ja totuudessa. Mutta tuo oppi ei ole dogmi vaan tie, totuus ja elämä.

Se vapauttaa pahuudesta, jota dogmaattisuus (kahleisiin paneminen) on. Olen ymmärtänyt, ettei Jeesus halunnut laittaa ketään kahleisiin. Kahleissa oleva kun on aina orja.

Kristukseen uskova ei palvele Jumalaa orjan tavoin pelossa, ei palkollisen tavoin palkan toivossa vaan lapsen tavoin iloisin ja vapain sydämin (Gal. 4:3-7, 5:1-4).

Vaadit sananvapauden lopettamista ja dogmiin alistumista, mutta sitten kuitenkin sanot, että ”Jeesus vapautti meidät vapauteen”. Kumpi nyt sitten on tärkeämpi, dogmi vai vapaus? Molemmathan eivät ole mahdollisia samaan aikaan vaan toisensa pois sulkevia.

Minusta fariseukset olivat juuri niitä dogmaatikkoja, jotka eivät voineet hyväksyä Jeesuksen julistamaa vapauden ilosanomaa, joka ei tietenkään tarkoittanut lupaa tehdä syntiä. Ja juuri siksi he panivat Jeesuksen ristille.

Vesa-Ilkka Laurio: Kyllä kristillinen dogmi on kristillisen opin tiivistelmä, kristillinen uskon- tai opinkappale (tarkistin sanakirjoista). Dogmi siis on tie, totuus ja elämä tiivistettynä; sitähän kristinusko on, Jumalan antama oppi pelastumisesta. Mikä sitten pitäisi uskoa kuin kristillinen oppi (Raamattu), ja monesti opin esittäminen tiivistetysti (dogmi) auttaa ymmärtämistä. Minulle (sydämelleni) ainakin tuli riemullisia ja koko sielun läpitunkevia oivalluksia lukiessani Franz Pieperin kirjaa ”Kristillinen dogmatiikka” (sitä on siis saatavilla suomen kielellä). Minun kokemukseni mukaan dogmi ja dogmatiikka siis vapauttavat suuresti tuodessaan pelastumispaketin tiivistetysti sydämeen. Dogmi ei eroa Raamatun opetuksesta vaan on sen tiivistelmä; Raamattuhan puhuu samasta opista useassa kohdassa.

Sana dogmaattinen tarkoittaa suomen kielessä kahta asiaa, ensinnäkin teologisesti dogmien mukaisuutta, dogmeja tai dogmatiikkaa koskevaa tai dogmeissa pysyvää, ja toiseksi epäteologisesti ahdashenkisyyttä, ahdasmielisyyttä, jyrkästi teoreettisten käsitysten mukaisuutta tai suvaitsemattomuutta. On väärin, jos liität tämän jälkimmäisen merkityksen kristillisiin dogmeihin, jotka kristillisinä sanomina suuresti vapauttavat ihmistä sydäntä myöten.

Koska olen kristitty, sydämessäni asuu Jumala, Pyhä Henki (Joh. 14:23; 1. Kor. 3:16; 6:19; Ef. 3:17). Olen siis Pyhän Hengen kahleissa ja Hänen orjansa. Silloin olen vapauden kahleissa ja vapauden orja – täydellisen vapaa (kiitos opin, dogmien, dogmatiikan ja dogmaattisuuden!).

Ei ole olemassa ihmistä omana henkenään; ihminen on joko perkeleen orja (perkeleen lapsi) tai Jumalan orja (Jumalan lapsi), 1. Joh. 3:10. Ihmisen luonnollinen (ei-pelastumaton) henki ja minuus ovat perkele hänessä (luonnollisen ihmisen tahto ja järki ovat perkeleen tahto ja järki, Room. 14:23). Luonnollinen ihminen (esim. Suomen kansa) on siis absoluuttinen pimeys, Ef. 5:8; Kol. 1:13; Ap. t. 26:18; Matt. 6:23. Siksi demokratia on pelkkää pimeyttä, samoin ihmisten vapaudet, oikeudet, ihmisoikeudet ja sananvapaudet. Tällä hetkellä koko maa on pelkkää pimeyttä. Kun Jumala sanallaan tuo tähän pimeyteen valon, se ei ole ahdasmielisyyttä tai kahleisiin sitomista, vaikka Jumalan sanan kohtia esitetään tiivistetysti dogmeina.

Varsinaista Jumalan palvelemista on uskoa hänen sanomansa Kristuksesta (syntien anteeksiantamuksesta, pelastumisesta, ikuisesta elämästä). Siinä ei ole mitään pelkoa tai palkkioon luikertelua vaan suurta vapautta, kun Pyhä Henki asuu sydämessä ja silloin myös vapaus. Kristinusko ei ole ihmisen tekoja vaan uskoa Kristuksen sijaissovitukseen (luvattiin jo 1. Moos. 3:15:ssa), ja sen uskon vaikuttaa sydämissä Jumala itse sanassaan vaikuttaen (ellei ihminen ala vastustamaan).

Vaatimalla sananvapauden lakkauttamista Suomessa vaadin perkeleen sananvapauden ja perkeleen hillittömän riehunnan lakkauttamista Suomessa. Pyrin siihen, että valkeus viimein pääsisi tunkeutumaan pimeyteen ja Jumalakin saisi edes pienen sananvapauden tässä perkeleen pesässä. Vain silloin on mitään toivoa mistään.

Kommentillasi sinäkin panet Jeesuksen ristille. Et ainoastaan elä epäuskossa ja ulkokultaisuudessa vaan myös julistat perkeleen (luonnollisen ihmisen) vapautta Jeesuksen julistamana vapauden ilosanomana. Tällainen julistus on suoraan perkeleestä, joka tahtoo nielaista kaikki ikuiseen kadotukseen. Tarkkaa, nimimerkki, sydäntäsi Jumalan lain (käskyjen) valossa.

Nimimerkki: Kyllä dogmi on aina kahle, joka ei salli vapautta. Siksi juuri on uskonsotia. Ei oikea usko saa koskaan alistaa ihmistä, vaikka se asettaakin hänet hyvyyden rajoihin. Se ei saa tappaa suvaitsevuutta ja ymmärrystä (nehän ovat hyvyyden ilmausta), kuten kahle aina tekee. Farisealaiset mm. ovat hyvä esim. kahleissa olosta, miksei myös islamilaiset ja kristinuskon fanaatikot.

Yleensä nuo kahleissa olevat eivät – kuten et sinäkään – itse myönnä olevansa kahleissa. He kokevat olevansa vapaita, kun saavat sielulleen rauhan kahleissa ollessaan ja muita samoihin kahleisiin pakottaessaan.

Tuo asenne johtaa vieraantumiseen ja eristäytymiseen, mikä näkyy selvästi esim. juutalaisuudessa ja islamissa; se sulkee muut ulkopuolelleen. Juuri uskonto on syy miksi esim. juutalaiset eivät ole integroituneet maihin, joissa asuvat, vaan ovat sionistien johdolla luoneet itselleen oman teokratiansa Lähi-itään.

Vesa-Ilkka Laurio: Sanomasi on, ettei luonnollista ihmistä, Raamatun mukaan perkeleen ja synnin orjaa, saa alistaa eikä kahlita eikä hänen suvaitsevaisuuttaan ja ymmärrystään saa tappaa. Perkelettä siis ei sinun mukaasi saa alistaa eikä kahlita eikä hänen suvaitsevaisuuden ja ymmärryksen teeskentelyään (2. Kor. 11:14-15) saa tappaa. Jumalasi on perkele ja hänen teeskentelynsä, ja niin olet vielä pelkkä pakana, joka luulet ihmisten pelastuvan Jumalan edessä omien tekojensa avulla (luonnollisen ihmisen teot kumpuavat AINA sydäntä hallitsevasta perkeleestä ja synnistä ja ovat siten Jumalan kiroamia).

Kuten sanottu, perkeleen orjat (esim. Suomen kansa) tekeytyvät ulkonaisesti hyviksi vain palkkion toivosta tai rangaistuksen pelosta, orjallisesti siis, eivät SYDÄMEN vapaudessa. Ei kukaan, joka ei ole Kristuksen pelastama, voi tehdä yhtäkään hyvää tekoa tai rakastaa sydämessään, koska hänen sydämessään asuu luonnostaan, syntiinlankeemuksen seurauksena, perkele ja siis synti (Matt. 15:19). Ihminen ei kykene omin voimin vapauttamaan SYDÄNTÄÄN perkeleestä ja synnistä eikä lunastamaan itseään Jumalan edessä. Juuri siksi Jeesus Kristus, Jumala, tuli pelastamaan meidät kärsimällä puolestamme syntiemme palkan, kuoleman, ja nousemalla ylös kuolleista vanhurskauttamisemme sinetiksi.

Ihminen on luonnostaan ytimiään myöten perkeleen orja, siis käytännössä kävelevä perkele. Hänen minuutensa on perkele hänessä ja hänen tahtonsa on sen myrkkykäärmeen, perkeleen, tahto. Siksi maailma on paha, 1. Joh. 5:19; Ap. t. 26:18. Et valitettavasti ymmärrä kristinuskosta (vapauden sanomasta, opista, dogmista) mitään. Raamattu on vapauden oppi, joka voidaan esittää tiivistetyssä muodossa dogmeina. Kyse on sydämen, ytimen, vapaudesta, vapaudesta perkeleestä, synnistä, helvetistä, maailmasta, omasta syntisestä lihasta ja lain orjuudesta (kahleesta). Kun sydän on parantunut niin, että sinne on perkeleen sijaan astunut uskon myötä Pyhä Henki (Jumala), ihmisen tahtokin uudistuu Pyhän Hengen toiminnan mukaiseksi ja ihminen alkaa todellisesti, sydämessään, tehdä hyviä tekoja. Ensin ihminen sanan voimasta pelastuu (vanhurskautuu), ja vasta sitten ihminen alkaa pyhittyä, tulla kykeneväiseksi tekemään hyviä tekoja, jotka Jumala itse vaikuttaa ja jotka Jumala siis hyväksyy.

Ei maailmassa ole kuin kaksi uskontoa: luonnollisten ihmisten (perkeleen orjien) omat ponnistelut omien tekojen ja lakien avulla kohti kuviteltua Jumalaa (tällaisia ovat maailman kaikki uskonnot kristinuskoa lukuun ottamatta), ja elävän Jumalan itse meille antama ja meissä uskon myötä toteuttava kristinusko, sanoma vapautuksesta Vapahtajassa.

Edustat ensimmäistä, pakanuutta (tekojen oppia; perkeleen oppia), ja niin olet vielä syntiinlankeemustilassa. Et voi vapautua kahleestasi (perkeleestä, synnistä) ilman SYDÄMEN uskoa Jeesuksen Kristuksen sijaissovitukseen. Heti kun pieninkin uskonkipinä sydämessäsi on syttynyt sanan ja Pyhän Hengen voimasta, olet pelastunut ja tullut kristityksi ja elät ikuisesti autuudessa, koska uskon myötä Pyhä Henki tulee sydämeesi ja hän on vapaus eikä voi kuolla.

Luettelemasi perkeleen (siis Vapahtajan hylkäävät) uskonnot – farisealaisuus, islam, kristilliset harhaopit – ovat aivan tavallisia perkeleen tekosia kuten tavalliset synnitkin (tappaminen, huorin tekeminen, jumalanpilkka, varastaminen jne.). SIKSI maailmassa on uskonsotia, mutta oikealla kristinuskolla ei ole niiden kanssa mitään tekemistä. Oikea kristinusko taistelee yksin evankeliumin, uskon ja rukouksen avulla. Oikeiden (uudestisyntyneiden) kristittyjen rukoukset Jumala kuulee, mutta katumattomien syntisten (esim. Suomen kansan ja juutalaisuuden, islamin ja maailman kaikkien satojen tekojen oppien uskontojen edustajien) rukouksia Jumala EI kuule, Joh. 9:31. Vaikka koko Suomen kansa polvistuisi rukoilemaan Jumalalta jotakin, Jumala ei kuulisi, koska tämä kansa ei ole tullut hänen lapsikseen, sydämen uskoviksi. Tämä kansa vain teeskentelee uskoa ja on ulkokultainen ja läpeensä petollinen ja paha.

Erityisesti roomalaiskatolinen kirkko on harrastanut uskonsotia, mutta se hylkäsi kristinuskon jo Trenton kaanoneissaan (yhä voimassa) 1500-luvulla (ko. kirkolliskokous pidettiin vuosina 1545-1563; huom. Luther, joka toi esiin Raamatun oikean opin, kuoli v. 1546), kun se kirosi pelastumisen yksin uskosta Kristuksen sijaissovitukseen ja toi tilalle ihmisten omat hyvät teot. Roomalaiskatolilaisuus on siis sekin puhdasta pakanuutta, ja siksi sekin on turvautunut uskonsotiin.

Perkele ja hänen joukkonsa (esim. Suomen kansa) vastustavat tiukasti ja jopa palavalla vihalla Jumalan lakia (käskyjä), koska ne estävät perkelettä. Samoin varmaan kaikkea elävältä Jumalalta tulevaa – esim. oikeita kristittyjä, joiden suun kautta Pyhä Henki puhuu; nimimerkkikin väittää minun olevan kahleissa – vihataan kuin ruttoa. Nimimerkkikin halveksii dogmien (tiivistetyssä muodossa esitettyjen kristillisten oppien) esittämistä tiukin sanoin ja pilkkaa niitä ”kahleiksi”, vaikka ne ovat tie vapauteen. On selvää, mihin joukkoon nimimerkki kuuluu. Minut on Vapahtaja vapauttanut vapauteen. Edes kuolema ei ole tielläni:

”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 8:38);

”kaikki on teidän (so. kristittyjen), teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, teidän on maailma ja elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. Mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan” (1. Kor. 3:21-23).

Tapahtuipa minulle mitä hyvänsä, se vain hyödyttää minua:

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut” (Room. 8:28).

Jumalaton maailma sen sijaan elää jatkuvassa kuolemanpelossa, koska se pelkää ja vapisee synneistä seuraavaa sielun kuolemaa, eroa Jumalasta, helvettiä (perkele epäuskoisten sydämissä tietää, että hän tulee tuomituksi viimeisenä päivänä):

”että hän (Jeesus) kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, JOTKA KUOLEMAN PELOSTA KAUTTA KOKO ELÄMÄNSÄ OLIVAT OLLEET ORJUUDEN ALAISIA” (Hebr. 2:14-15).

Melkoinen kahle tuo isoilla kirjaimilla oleva kohta – se kiristää yötä päivää.