Miksi olen kristitty

Suomennokseni Peter Kreyn kirjan Devotions on the Apostles’ Creed luvusta Why I am a Christian.

Niin merkilliseltä kuin se kuulostaakin, en ole kristitty oman valintani johdosta tai omasta tahdostani. Yleisesti uskotaan, että kristityksi tullaan oman valinnan perusteella. Henkilö liittyy kirkkoon, mihin tahansa kirkkoon, ja tulee tällöin kristityksi.

Mutta onko asia näin yksinkertainen? Voiko ”yhteen, pyhään kristilliseen kirkkoon” liittyä niin kuin liitytään yhteiskunnalliseen järjestöön? Tekeekö kirkon jäsenyys kristityksi? Henkilö tekee päätöksen ryhtyä elämään parempaa elämää tai seuraamaan Kristuksen esimerkkiä. Tekeekö tämä tahdonilmaus hänestä kristityn?

Vastaus on ei. Kukaan ei ole koskaan tullut kristityksi omasta vapaasta valinnastaan ja tahdostaan.

Kristityksi tullaan niin, että uskossa hyväksytään kaikki, mitä Raamattu opettaa ihmisestä ja Jumalasta. Mutta Raamattu opettaa, että ihminen on syntiinlangennut olento, joka on täysin kyvytön omin voimin kääntymään Jumalan puoleen, ts. luottamaan Jumalaan, rakastamaan häntä ja tekemään, mikä on moraalisesti oikeaa Jumalan silmissä. Raamattu opettaa, että ihminen on täysin itsekeskeinen ja vihaa Jumalaa ja kanssaihmisiään. Luonnollisessa tilassaan ihminen asettuu Jumalaa vastaan. Paavali lausui kauan sitten nämä sanat: ”Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan” (Room. 8:7).

Koska ihminen on kokonaan Jumalaa vastaan, hän ei voi omalla päätöksellään tai omasta tahdostaan kääntyä Jumalan puoleen häntä rakastaen ja häneen luottaen. Hänellä voi olla vain nöyristelevä pelko Jumalaa kohtaan. Ei-kristittyjen jumalanpalvonta voi lähteä vain pelosta. Kaiken pakanallisen jumalanpalvonnan takana on nöyristelevä pelko Jumalaa kohtaan.

Omantuntonsa tuomion johdosta luonnollinen ihminen joko pakenee Jumalaa tai uhmaa häntä. Hänen koko jumalanpalvontansa, jos hänellä sellaista on, on pelkkää yritystä lepyttää vihaisen Jumalan vihaa ”hyvillä teoilla” tai omatekoisilla rangaistuksilla ja kieltäymyksillä. Pitemmälle hän ei pääse yrityksessään lähestyä Jumalaa. Hän ei voi millään tavoin voittaa syyllisyydentuntoaan Jumalan edessä ja saada itseään uskomaan, että Jumala on armollinen ja laupias ja antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit.

Ihmisen mieleen ei nouse, että Jumala pyhänä Jumalana ja rakkauden Jumalana itse sovittaisi ihmisen syyllisyyden kantamalla hänen syntinsä rangaistuksen ja niin vanhurskauttaisi ihmisen armosta. Koko ajatus on niin vieras hänen ajatusmaailmalleen ja sielunsa tilalle, että kohdatessaan sen hän hylkää sen hullutuksena (1. Kor. 1:18, 23; 2:14).

Kuitenkin juuri se on kristinuskon ydin: ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan” (2. Kor. 5:19). Kristinuskon sisin olemus on, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi, jotta hän ”tulisi haavoitetuksi meidän rikkomustemme tähden, runnelluksi meidän pahain tekojemme tähden” (Jes. 53:5) ja kuolisi syntiemme tähden, ja että sen tähden ihminen vanhurskautetaan Jumalan, Luojansa, edessä uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, ihmisen sijaiseen ja Vapahtajaan.

Tämä jumalallinen totuus, joka on ilmoitettu ihmisille Pyhässä Raamatussa, on kompastuskivi juutalaisille ja omavanhurskaille ja hullutus kreikkalaisille ja maailman viisaille, ja tämä, että Jumala kuolee häpeällisessä puussa minun syntien tähden, on hullutus myös minun luonnolliselle mielelleni. Olen luonnostani sitä vastaan.

Sen vuoksi se, että nyt uskon sen, ei johdu mistään oman tahtoni tai järkeni ratkaisusta – se on Jumalan työ minussa.

Olen kristitty, koska Jumala teki minusta kristityn. Kyseessä ei ole oma valintani. Hän voitti vihollisuuteni ja taivutti minut. Hän teki minusta halukkaan ja synnytti minussa uskon Jeesukseen Kristukseen Herranani. Lutherin kanssa minun on tunnustettava: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni tai voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen Herranani tai tulla hänen luokseen. Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin kautta, valistanut minut lahjoillaan, pyhittänyt minut ja pitänyt minut totisessa uskossa.”

Olen kristitty, koska Pyhä Henki on kutsunut minut uskoon evankeliumin välityksellä, sen hyvän uutisen välityksellä, että Jumala on antanut minulle anteeksi Kristuksessa. Tämä evankeliumi on Pyhän Hengen – Jumalan – sana, ja sen vuoksi siinä on luonnostaan voima kutsua sydämeni epäuskosta uskoon, niin että uskon Kristukseen Herranani.

Olen kristitty, koska Pyhä Henki on valistanut sieluni lahjoillaan. Evankeliumin välityksellä hän on antanut minulle sen tiedon ja varmuuden, että Jeesus on minun Vapahtajani synnistä, kuolemasta ja tuomiosta. Hän on täyttänyt sydämeni ilolla ja rauhalla, joka sellaisesta tiedosta tulee.

Olen kristitty, koska Pyhä Henki on uudistanut minun sydämeni. Tuomalla minut uskoon evankeliumin välityksellä hän on antanut minulle voiman vihata pahaa ja hylätä se sekä voiman rakastaa sellaista ja pyrkiä sellaiseen, mikä on hyvää ja miellyttää Jumalaa.

Olen kristitty, koska kohtasin evankeliumin, riemullisen uutisen Jumalan vapahtavasta rakkaudesta ja anteeksi antavasta armosta Jeesuksessa Kristuksessa, joko lapsuudessani pyhän kasteen välityksellä tai vanhempieni ja opettajieni opetuksen välityksellä tai myöhemmin elämässäni kirkon julistaman evankeliumin välityksellä tai lukemalla Raamattua tai kristillisiä kirjoja.

Jossakin elämäni vaiheessa kohtasin evankeliumin Jumalan armosta ja jossakin vaiheessa tätä kohtaamista Pyhä Henki synnytti minussa uskon karkottamalla epäuskoisen sydämeni pimeyden valaisemalla sydämeni tiedolla, että Jeesus on Herrani, ja antamalla sille uskonvarmuuden, että hän on sovitusuhri minun syntieni puolesta, eikä ainoastaan minun syntieni vaan myös koko maailman syntien.

En ole kristitty omasta vapaasta tahdostani tai järjestäni tai hyvästä käytöksestäni; olen kristitty, koska Jumala teki minusta yhden rakkaista lapsistaan uskon kautta hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, Herraani. Kirjoitettu on: ”Kukaan ei voi sanoa ’ Jeesus olkoon Herra’, paitsi Pyhässä Hengessä” (1. Kor. 12:3); ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – Me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten” (Ef. 2:8, 10).

Jokainen uskova kristitty tunnustaa suuren apostolin kanssa (1. Kor. 15:10): ”Jumalan armosta minä olen se, mikä olen” – kristitty.